Rajaniemen Hannu palautti uskoni hyvään suomalaiseen scifiin. Tämä mies on väitellyt itsensä tohtoriksi säieteoriasta, eli asiasta josta 99% meistä ei ymmärrä yhtään mitään. Mainitsen tämän, koska suurella osalla teknisen alan ihmisistä ei ole alkeellistakaan kykyä kirjoittaa viihdyttävää tekstiä. Kvanttivaras (The Quantum Thief) ilmestyi suomeksi vuonna 2011 ja aloitti trilogian, jonka viimeistä osaa odotan innolla. Seuraavan osan, Fraktaaliruhtinaan (The Fractal Prince, suomennettu alkuvuodesta 2013), arvostelu ilmestynee näille sivuille lähitulevaisuudessa.
Tarina alkaa vankilasta jossa päähenkilö, mestarivaras Jean Le Flambeur, laskee virtuaalisia tiilenpäitä. Vapaus koittaa Mieli-nimisen naisen hahmossa, sillä varkaan kyvyille on käyttöä. Matka vie Oublietteen, liikkuvaan Marsin kaupunkiin, jossa aika on enemmän kuin rahaa eikä kaikki ole sitä miltä näyttää. Rajaniemi tuo lukijan eteen tulevaisuuden, jonka kaltaiseen en ole vielä yhdessäkään kirjassa törmännyt. Välillä heikompaa hirvittää tässä pyörityksessä, mutta yleistunnelma säilyy jännittävänä ja mystisenä koko kirjan ajan. Menneet teot ottavat Le Flambeuria kiinni, jolloin varkaan on tehtävä suuria ratkaisuja itsensä ja Mielen puolesta. En missään nimessä tahdo paljastaa juonesta mitään kummempaa, joten jätän kaiken siihen liittyvän käsittelyn tähän. Luvassa on tiukkoja juonenkäänteitä, jännitystä, petoksia ja scifijargonia.
Oikeasti, mieletön määrä scifijargonia. Jos jotain huonoa tästä kirjasta haluaa sanoa, niin monia termejä tai asioita ei vain selitetä ajoissa tai välillä ollenkaan. Hyvänä puolena esille tulee kirjoittajan tekninen tietämys ja asiantuntemus sekä vuolaana virtaava mielikuvitus.
Kaiken kaikkiaan mainio dekkari ja vielä parempi scifikirja. Suosittelen.
"Seison Oublietten liikkuvan kaupungin Sinnikkäällä bulevardilla aamun kirkkaassa valossa. Olen tullut metsästämään muistoja."
4/5 Hyvä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti